sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Ensimmäinen kirjoitus

Tuijotan näyttöä ja mietin, mitä ihmettä pitäisi kirjoittaa. " Kirjoita kirjoitus kirjoittamisestasi", sanoo tehtävänanto. Aivot raksuttavat ja etusormet vaeltelevat päämäärättömästi näppäimistöllä odottaen käskyjä ylhäältä. Niitä ei kuulu. Ajatukset ajelehtivat tv:n kaukosäätimen suuntaan. Keskittymiskyky täytyy pinnistää äärimmilleen.

Saan kiinni ajatuksen. Ensimmäinen kirjoittamani asia oli etunimeni. Epävarmoilla, tasapaksuilla melko-paljon-sinne-päin tyylisillä tikkukirjaimilla aivan paperin keskelle kirjoitettu nimeni. Olen saanut kiinni ajatuksen, tästä on hyvä jatkaa.

Luullakseni kirjotan joka päivä jotain. Jos työpöydälläni ei olisi mustaa läppäriä, pöytälaatikkoni olisi tasaisen täynnä papereita, joiden sisältönä olisi epämääräistä tajunnanvirtaa, joka on inspiraation hetkellä tuntunut aivan välttämättömältä laittaa ylös. Onneksi minulla on se läppäri. Pysyy laatikot järjestyksessä. Viimeisin lukemani kirja oli Jouni Hynysen Kesämies, mutta johtuen kirjan raporttimaisesta luonteesta sanoisin viimeisen "oikean" lukemani kirjan olleen Brett Easton Ellisin " American Psycho". Kirjoittaessani pyrin siihen, että tekstini on luentevaa luettavaa, ja mietinkin usein miltä kirjoittamani kuulostaisi ääneen sanottuna. Tämä on vaikuttanut suuresti siihen millainen kirjoittaja minusta on kehkeytynyt ja mihin suuntaan kirjallinen antini vielä kehittyy.

Lyö tyhjää. Ei mitään. Aihe on vaikea, mielestäni olen saanut jo kaiken oleellisen ylös. Taidan lopettaa tähän.

6 kommenttia:

  1. Hyvä tapa on pohtia, miltä tekstisi kuulostaa luettuna/sanottuna. Tämä teksti ainakin oli helppoa luettavaa.
    Odottelemme seuraavia tekstejäsi :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Santtu :D

    Mutta kuten myös, helposti luettavaa tekstiä ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  3. Kiva teksti, ei mitään liikaa tai turhaa. Pitäisi ehkä itsekin ruveta miettimään, miltä omat jutut kuulostaa, jos ne lukee ääneen. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  4. Lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu se oleellinen pohja omalle kirjoittajan luonteelleen. Kertoi juuri tarpeeksi.
    Ja samoin, voisi joskus kokeilla ääneen lukemista, sitä kun ei tule harrastettua kuin korkeintaan jonkun suullisen esitelmän kohdalla.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa että jollain muullakin oli hankala kirjoittaa tuo eka tehtävä. Olen miettinyt samaa, miltä tekstini kuulostavat ääneen luettuna, mutten ole niin pitkälle päässyt että olisin asiasta selvää ottanut. Ehkäpä nyt teen sen.

    VastaaPoista
  6. Tekstisi oli helposti luettavaa,
    kuten mainitsit siihen pyrkiväsikin.
    Lyhyt ja ytimekäs,
    asiasta pääsi kuitenkin jyvälle.

    VastaaPoista