Neljäs tunti. Tommy, Kenneth ja Winston nukkuvat. Olen kirjoittanut pitkän kirjeen kaikille niille, joille minulla yleensä on jotain sanottavaa. Isälle, äidille, Lisalle ja Edwardille olen kirjoittanut niin kauniisti kuin suinkin kykenen. En tiedä saako kukaan koskaan kirjeitäni. Lisäilen teksteihin vähän väliä jotain lisää, on kuin en millään saisi sanottua kaikkea. Amiraali May on juonut kohta pullollisen viskiä, hän sammaltaa, purskahtaa itkuun, ja mumisee jotain mistä ei saa selvää. Paineovet pitävät hyvin tovereista lähtevän hajun. Täällä ei haise kuin bensiini ja öljy. Tekisi mieli tupakkaa. Olisi myös mukava soittaa kitaraa, vaikka tuskinpa siitä mitään tulisi. Kyynel vierähtää, mietin Sophieta. Hänen kirjettään on vaikea kirjoittaa. Tapasimme viimeksi noin neljä kuukautta sitten. Muistikuvani on kaunis.
Huomaan Winstonin olevan hereillä, mutta hän vain tuijottaa hautansa kantta. Hauta.
Hauta.
Amiraali May on nukahtanut. Nappaan häneltä pullon, ja siemaisen viskinpohjat pois. Hyvää tavaraa. Skottilaista. Onneksi ohjaushuoneen valot eivät hajonneet osumassa. Nyt voimme nähdä kuolevamme. Katson kanssaolijoitani, ja huomaan, että Kennethillä on pistooli...
Runko päästää taas ääneen. Se on jotain rusahduksen ja raahaavan raudan väliltä. Ahdistuksen aalto pyyhkäisee ylitse. Tommy herää ääneen. Hän uikuttaa ja syöksyy luokseni, hakee suojaa kuin pikkulapsi isältä. On kammottavan hiljaista. Saadakseni pidettyä mielialan romahduksen poissa, yritän taas ottaa yhteyttä SS-40:ään.
Radio kohisee. Ääni kuuluu huonosti ja katkeillen. Tauko.
MayDay. MayDay. US-4187 on menettänyt painetankit, toistan, US-4187 on menettänyt painetankit. Miehistö…
En saa jatkettua lausetta loppuun…
Missä henkilö on?
VastaaPoistaMillainen onnettomuus on tapahtunut?
Minkä maalainen henkilö on?
Hän on sukellusveneessä.
VastaaPoistaTaistelualuksen pudottama syvyyspommi ei repinyt sukellusveneen kylkeä auki, vaan rikkoi painetankkien venttiilit ja sivulavakkeet niin, ettei alusta voi ohjata tai nostaa pintaan.
Kyseessä on britti.
Tuliko henkilön loppu heti (lauseen keskeytymisen jälkeen) vai joutuiko odottamaan kauan?
VastaaPoistaSaiko henkilö kirjoitettua Sophielle kirjeen ennen kuolemaansa?
Missäpäin maailmaa tämä sukellusvene (ymmärsinkö oikein?) oli onnettomuuden sattuessa?
Henkilö menehtyi noin kolmen tunnin päästä hapen puutteeseen.
VastaaPoistaKyllä, Sophien kirje oli valmis tuntia myöhemmin.
Tapahtumat sijoittuvat Skakerragin salmelle, Pohjanmerelle.
Keitä oli Edward ja Lisa?
VastaaPoistaKäyttääkö joku Kennethin pistoolia myöhemmin esim. itsemurhaan?
Miten henkilö ei jaksa saada lausettaan loppuun, mutta jaksaa kirjoittaa kirjeensä loppuun?
Edward ja Lisa ovat henkilön sisaruksia.
VastaaPoistaKukaan ei käytä pistoolia, vaikka sillä kuolema tulisi nopeasti. Kaikki ohjaushuoneessa ovat enemmän tai vähemmän romahduksen partaalla.
Henkilö ei pysty siis sanomaan hätäviestissä julmaa totuutta, että miehistä on osaksi vielä hengissä, mutta happea ei riitä kuin tunneiksi.
Uskooko päähenkilö, että hänen kirjoittamana kirjeet menevät perille?
VastaaPoistaMenevätkö kirjeet loppujen lopuksi perille?
Mihin vuoteen tapahtumat sijoittuvat?
Päähenkilö toivoo kirjeiden joskus päätyvän osoitetuille.
VastaaPoistaEi, sukellusvenettä ei koskaan nostettu.
Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1916, ensimmäiseen maailmansotaan, tarkemmin Skarerragin suuren meritaisteluun.
Mikä vuodenaika on tapahtumahetkellä?
VastaaPoistaMikä oli henkilön suhde muihin tekstissä mainittuihin?
Mikä oli henkilön suhde Sophieen?
Vuosi 1916.
VastaaPoistaHän on sukellusveneen miehistön jäsen, vahva henkilö, vaikka hänen tehtävänsä on "vähemmän vahvuutta" tarvitseva tutkalaitteen tarkkailu.
Sophie on Henryn rakastettu.
Onko jo osa miehistöstä menehtynyt?
VastaaPoistaMinkäikäisiä päähenkilö ja Sophie ovat?
Ovatko he enemmän kuin rakastavaisia, ehkä kihloissa tms?
Miksi päähenkilön mielestä on onnekasta nähdä heidän kuolevan?
On, miehistöä ei ole jäljellä enää kuin ohjaamohuoneessa olevat. Henry ja Sophie ovat siinä 20-25 vuoden ikäisiä. Jos Henry olisi palannut Sophien luokse, he olisivat menneet naimisiin.
VastaaPoistaKappale, jossa päähenkilö "kiittää" valoista, hän käy hetkellisesti sekoamisen portailla, ja hänen katselleessaan Kenethin pistoolia, hän miettii muitten ja itsensä ampumista. Hänen mielessään tapahtui jotakuinkin samanlainen romahdus kuin todistettavasti on käynyt sodassa olleilla: hermojen pettäessä sotilas alkaa vain katatonisesti nauraa, tai vain nousee ja alkaa kävellä kohti vastatulta tai jotain ei-järkevää.