torstai 4. marraskuuta 2010

Viimeinen runo

Vaikka linnunlaulu onkin kaunis ja heleä
en silti tarttuisi kotkaan

Vaikka tupakka täyttää mukavasti keuhkot
en silti astuisi palavaan taloon

Vaikka olisinkin rakkaalleni vihainen
en häntä koskaan löisi

En pelkää uida joenuomassa humalassa
mutta merta pelkään

selvin päin ja kivääri kädessä

6 kommenttia:

  1. Runossa on hieno rytmi!
    Runo ilmentää hyvin edellistä tekstiäsi.

    VastaaPoista
  2. Runo alkoi, kuten sanoissa luki, kauniisti ja heleästi, mutta karuuntui kappale kappaleelta. Kevyt, mutta lopulta sisällöltään raskas runo teki vaikutuksen, ja tyrmäsi lopulta epätietoisuuteen ja kysymykseen.

    VastaaPoista
  3. Hyvä rytmi. Kertoo hyvin edellisen tekstin henkilön tuntemuksista, toisinsanoen haettu tunnetila tulee esille.

    VastaaPoista
  4. kuulosti oikeasti jonkun "viimeiseltä kuuluisalta lauseelta". Miehinen ja synkkä, tykkäsin.

    VastaaPoista
  5. Hrrr, really got chills outta av tad, mate!
    Alku tosi kaunis, hyvin kuvaava tuntoja ja tuskia. Loppu rysäytti!

    VastaaPoista
  6. Toisin kuin Maarika, en ihan heti nähnyt, miten runo (tai sen alkuosa) "ilmentää edellistä tekstiäsi". Lopussa sen kyllä ymmärtää :) Kiva oli runo, tosi synkkä, mutta kaunis.

    VastaaPoista